Vyötäröä etsimässä

Kerrompas nyt projektistani: vyötärö esiin.

Tilanne on ollut jo 4 vuotta se, että olen painanut 100 kg.
En muista enää milloin viimeksi puntari olisi ollut kaksi numeroinen. Toisen raskauden aikana painon jo 120 kg. Ja pahimmillani olen painanut synnytyksen jälkeen 106 kg.
Tuhat kertaa suunnitelmissa ollut ja aikeissakin, että lähtisin jollakin tavalla edes yrittämään pudottaa painoa.
Monta kertaa jonkin näköisen dietin aloitinkin ja kaikki aina päättyivät päivässä siihen, että minulle iski nälkä.

Itsenihän minä olen lihottanut ruualla. Lautaset ovat olleet isoja ja annokset sen mukana. Usein otin lisää ruokaa koska en tuntenut, että olisin täynnä. Täynnä oleminen, jopa ähky olivat niin tuttuja juttuja, että ilman niitä ei oikein osannut enää olla. Ja siinä sitä oltiin oravanpyörässä.
Jokaisen jättiruokailun jälkeen varmasti kaikki kehossani heittivät häränpyllyä, (ainakin verensokeri)
niin että olin aina ihan taju kankaalla. Veri pakeni päästä ja oli pakko päästä ottamaan parin tunnin kauneusunet. Illalla jaksoi sitten taas vähän mässäillä.

Syy miksi haluan pudottaa painoa, on se että minulla on hyvin epämukava olo fyysisesti ja henkisesti.
Luulen, että lihavuuden myötä hormoonitasapainoni on järkkynyt ja siki olen muuttumassa mieheksi. ;)
Luulempa myös, että epäterveelliset syömistottumukseni lisäävät jo ennestään rasvaisen ihoni rasvaisuutta.
Näiden lisäksi kärsin myös huonosta selästä joka on hieman notkollaan ja iso painava etureppu kuormitavat selän taakkaa. Puhumattakaan siitä, etten enää saa jalkoja saunanlauteille koukkuun eteeni tai jalkoja istuessa ristiin tai jaksa painoni takia mitään.
Kaikkien näiden fyysisten oireiden lisäksi rupesin jo vihaamaan omaa peilikuvaani ja valokuviin en haluaisi osua. Eniten minua surustuttaa se, että kesällä vietimme häitämme, eikä yksikään häistä napatuista kuvista ole esittelykelpoinen saati sukulaisille muistoksi jaettava...
Vartalonmallini on tällä hetkellä pyöreä, olen siis keskivartalolihava. Ja en pidä yksinkertaisesti mistään vaatteista jotka voisivat imarrella vartaloani kun olen pyöreä. Haluan pitää vaatteita jotka imartelevat kapeaa vyötäröä.

Lihavatkin ihmiset voivat olla kauniita. Eikä lihavuus ihmistä rumenna, vaan luonne. Minulla ei siis ole mitään lihavia ihmisiä vastaan. Ja ihailen ihmisiä jotka pitävät itsestään juuri sellaisina kuin ovat, olivat minkä kokoisia tahansa. Jokainen saa itse päättää minkälaisessa kehossa tuntee olevansa hyvä.
 Minä itse joka tapauksessa en tunne kehoani enään mukavaksi ja minulla on omat kauneusihanteeni joihin tavallani pyrin.

Nykytilanteeseen.
Aloitin Jutta Gustafsbergin gofatgo-ruokavalion.
Jos joku ei tiedä mistä puhutaan, voi täältä käydä katsomassa:
http://www.livtv.fi/ohjelmat/jutta-ja-superdieetit/ruokavaliot/uutinen/gofatgo-ruokavalio-naisille-jotka-haluavat-polttaa-l%C3%A4ski%C3%A4

Olen nyt ollut 6 viikkoa ohjelmalla. Pitäen ns. välipäiviä/herkkupäiviä jolloin olen syönyt tämän ruokavalion ruokien lisäksi jotain herkkua. (Seuraavan kerran aion syödä ruisleipää johon laitan PALJON oivariinia ja grillimakkaraa siivuina päälle <3.) Mutta tälläisiä herkkupäiviä olen 6vk aikana pitänyt 3 ja yksi repsahduspäivä!
Alussa tuli aikamoinen repsahdus. Tein tyttären kanssa muffineja. Taikinaa vain maistoin, mutta koko ajan pinnan alla kyti himo ja kun muffinsit olivat valmiita yllätin itseni itseteossa kiinni syömästä muffineja.
Tässähän ei mitään vikaa olisi ollut jos olisin syönyt vain yhden tai kaksi. Siitä ei pudotetut läskit sekuntissa takaisin kirmaa, mutta että kun minä poskeeni pistelin 20 muffinia! Tai ainakin tyhjiä papereita oli niin paljon.
 Aikaisemmat jo alusta asti tuhoontumitut diettini ovat loppuneet ensimmäiseen repsahdukseen, johtuen mitäväliäkunsöinjovoinvähänsyödälisää-asenteesta. Tämän muffini episodin jälkeen pienesti pyörin itsesäälin liemessä ja harkitsin vakavan masennuksen aloittamista, mutta kuitenkin järkeistyin ja ajattelin, että mitäpä jos sinnikkäästi vain jatkaisin ruokavalion ohjeilla. Se päätös oli hyvä!

Nyt on se tilanne että olen 6 vk pudottanut 6 kg. Enää ei herkut himota niin, että itkettäisi.
Minulla on hyvä olo fyysisesti enkä ole koko ajan tuhottoman väsynyt. Ja iloitsen peilikuvani näyttämästä muutoksesta. Vielä olisi 25 kg pudotettavaa, mutta sinnikkäästi ja positiivisella mielellä olen menossa kohti tätä tavoitetta.

Tässä näkyy nyt jotain viitettä tilanteesta.
Tietenkinhän olisi alasti nähnyt selvemmin, mutta en viitsinyt järkyttää ketään, EDES alusvaatteisillani ;) <3