Tytön selkään piti heittää hieman viileämpää vettä päälle, ettei paistu kuin kana uunissa.
Hetken päästä tyttö tuumasi: "Heitä äiti uudestaa sillain kun äskenkin"
Ihmettelin ja kysyin: "miksi haluat niin kovat löylyt uudestaan?"
Tyttö vastasi: "se tekee elämästä totta"
Tytöllä ikää kuukauden päästä 4 vuotta :)
Eilen lähdimme äidilleni vierailulle. Otin pari askarteluprojektia mukaan jotta voin rauhassa tehdä.
Mitään isompi töistähän en voi aloittaa päivällä lasten ollessa hereillä ja yöllä ei jaksa.
Askarteluistani innoittuneena äitini otti esiin vuosien varrella hamstraamansa pienaskartelurojut ja sanoi, että minun on vietävä ne kotiin. En estellyt.
(...Jos mieheni kysyy, niin yritin toki estää ylimääräisen rojun kulkeutumista taloomme...)
Askartelurojuista haltioituneena raahasin niitä KOLME karkkirasiallista kotiin.
Jo ennestään täydet kaapit repeävät liitoksistaan joten nyt vielä toistaiseksi ne sijaitsevat keittiön pöydän alla.
Pian olisi keksittävä paikka niille. Tyhjästä on paha nyhjästä vain, sanotaan.
Askarteluromppeiden seassa oli mm. korvakorujen koukkuja ja helmiä sekä ihanaakin ihanempia silkkinauhoja yms nauhoja. <3
Hamstraaminen on aika kuluttavaa. Sitä on talo täynnä rojua jota ehkä kerran vuodessa tarvitsee tai kenties harvemmin tai luulee, että joku muu voisi joskus tarvita.
On siitä niin paljon iloa kuitenkin, että enpä taida lopettaa! Minä ja äitini olemme tässä asiassa samanlaisia.
Kaikenmaailman pringlespurkit, tilkut, vanhat/pienet vaatteet, jäätelötikut, mainoskuvat ja paperit löytyy kaappien perukoilta ja kaikille olen keksinyt jo käyttöä! (Kun vain piisaisi aikaakin vielä!)
Ja niin monet kerrat kun olen jotain heittänyt pois ja sen jälkeen olisin niiiiiin kovasti tarvinnut.
Onneksi äitini on pelastanut minut monet kerrat, olen vain maininnut hänelle askarteluideani ja puuttuvan osasen ja hän kaivaa laatikoitaan.
Myös minun varastoistani on ollut hänelle ja monelle muulle hyötyä.
Harmi vaan, että on rajalliset tilat säilyttää ja koska kuitenkin rakastan kaikkea kaunista, haluaisin myös, että kotini olisi kaunis ja siisti. Siksi raja on jonnekkin vedettävä ja karsittava osa kokonaan pois.
Lastenhuonetta valtaa jo kankaani ja muut ompelutarvikkeeni isossa isossa kaapissa ja tupakeittiön yhtä seinustaa valtaa askartelu ja piirustus vehkeeni. Makuuhuoneesta löytyy lisää kankaita ja askarteluromppeita.
Ja sitten minä mietin miksi mieheni säilyttelee kaikkea mitä hän ei edes koskaan käytä :D
Ehkä olisi syytä tässä katsoa vähän peiliin. Muttakun minä tarvitsen ja KYLLÄ KÄYTÄN askarteluromuni pois, hitaasti mutta varmasti. Sitä vain tuppaa tulemaan enemmän lisää kuin mitä kerkiää kuluttaa.
Hamstraus ja tuunaus ja askartelut ovat minun tapani pelastaa maailmaa :)
Ei tarvitse minun eikä lähipiirini aina ostaa kaikkea uutena, ei ole sitten niin paljon tehtailla töitä ;)
Sitäpaitsi säästää pitkän pennin ja saa uniikkia sisustusta/puvustusta/lahjaa/korttia tms.
Ja mieli pysyy virkeänä kun on mielekästä tekemistä.
Suosittelen siis hamstraamista. Suosittelen kuitenkin vain yhden kategorian/lajin hamstraamista, sillä muutoin se voidaan luokitella sairaudeksi ja sukulaiset tulevat tyhjentämään rakkaat keräilyesineesi kaatopaikalle ;)
Ja kannattaa kutsua omaa hamstraustaan mielummin keräilyksi, hämäten tällä nimityksellä läheisiään.
Kannattaa myös piilottaa tai ottaa hamstrattavat asiat/esineet sisustukseen mukaan, tällöin todellinen hamstraus saattaa piiloutua ja pukeutua valepukuiseksi sisustamiseksi ;)
Minulla on monta rautaa tulessa ja projektit aina kesken..
Onneksi olen niin innoittunut, että olen viime aikoina pakottanut itseni tekemään projekteja loppuun.
Minun pitäisi, kyllä, PITÄISI piirtää erästä tärkeää asiaa varten, mutta sen aloittaminenkin tuntuu kovin työläältä. Askarteleminen ja tuunaaminen ovat sen verta aivottomampaa puuhaa ja voi vain lätkiä liimaa ja liisteriä sinne tänne ja hyvää tulee. Mutta piirtämisessä tarvitaankin jo vähän aivoja ja terästä, teräksellä tarkoitan hyviä yöunia! Niitä täällä päin ei ole nähty viimeksi.... No hyvin pitkään aikaan.
Jos kuitenkin ottaisi illalla kynän käteen ja koittaisi jotakin rääpystellä. ;)
BTW täältä lumi katosi ja eilen oli niin sumuista ettei eteensä nähnyt.
Se siitä säätiedotuksesta.
Ja muihin uutisiin: minä tyttö se tänä aamuna painoin enää 96,5 kg! Jei!
Täytyypä olla vähän ylpeä. Siitä sitten vielä alemmas! Ehkä jo huomenna ;)
Se niistä newsFlasheista, nyt takaisin askarteluun.
Olen ottanut tavoitteekseni: yksi sisustus asia päivässä vaihtoon.
Tämä on toiminut, toistaiseksi ainakin. Olen ollut innoissani, pysynyt vauhdissa eikä suhteen toiselta osapuolelta ole tullut noottia. No ei nyt ehkä varsinaisia kehujakaan, siis sellaisia joita me naiset tai ehkä minä ainakin kaipaisin, kuten: "WAU vähän upee, tosi hineo, onneksi minulla on tuollainen vaimo joka osaa, viitsii ja jaksaa! Miltä tämä talo näyttäisikään ilman naisen käden kosketusta!" tai "WAU TOSI UPEE! Saat sisustaa koko talon ihan niinkun ite parhaaks näät koska oot paras beibe!"
Sain kuitenkin tyytyä kommenttiin: "ihan jees, ei tarvi ottaa pois"' Kummallisen epäuskottavalla äänenesävyllä.
Kuitenkin olen tullut siihen tulokseen, että miehet sanovat suoraan jos eivät halua.
Kerran ehdotin keittiön kaappien maalaamista vaaleanpunaisella, ehkä osittain vitsillä... Mieheni vastaus oli: "V**UT!*.
Asia oli siis harvinaisen selvä, ei tarvinut minun siis miettiäkkään olisiko vitsissäni kuitenkin ideaa ;)
Tämä asia on hyvä, koska säästyn turhalta pähkäilyltä. Ja jää enemmän aikaa kirjoitella blogia ja askarrella.
Eilen sain aikaan keittiöön naulakon.
Ajattelin, että se voisi pitää koukuissaan meidän pikkupusseja. Säästämme leipäpussit ja muut pienet muovipussit ja otamme ne hyötykäyttöön esim. laittamalla vauvan kakkavaipan siihen ja roskiin.
Nyt pussit roikkuvat uunin pellissä... Joudun ehkä laittamaan naulakonkin uunin pelteihin kiinni koska keittiössämme tai siis tupakeittiössämme ei ole seinätilaa muualla.
Tähän naulakkoon voisin myös laittaa patakintaat ja pullon avaajat. Ehkä vielä jotain voisin siihen ripustaa, mutta sen näkee sitten.
Ja niille pikkuisille pusseille täytyy ommella pussi jottei muoviset pussit ole esillä, juu nou, sellanen pussi!
 |
| Mieheni repi navetan seinästä mulle vanhan ihanasti harmaantuneen laudan. Sitten tarvitsin taas jotain kivoja kuvia jotka etsin netistä ja tulostin, liimaa, kalustelakkaa, koukkuja ja pieniä ruuveja. Pensselit, sakset ja ruuvimeisseli. Tässä kuvassa olen jo liimannut kuvat, ensin mittasin sopivat välit niille viivoittimella ja sitten erikeepperiä taas kehiin. |
 |
| Sitten piti ruuvata koukut paikoilleen, vedin lyijykynällä merkin jotta sain kuvan keskelle koukun. Tässä kuassa näkyy tuo minun polttokolvi. |
 |
| Keskelle polttokolvilla kirjoitin tälläisen tekstin. Polttokolvin olen ostanut Lidlistä joskus muutamia vuosia sitten ja ihan surkea vehjehän se on, hintakaan ei ollut kallis. Käy kuitenkin siihen vähään mitä minä tälläisiä polttotekstejä teen. |
 |
| Voila! Taas on valmista. Tosin lakka puuttuu. Jos teette saman kotona itse niin miettikää tarkkaan haluatteko lakata koska puukin väistämättä tummuu lakkauksessa. Jos et halua lakata koko työtä niin suosittelen kuitenkin tulosteet lakkaamaan jotta jos likaa joskus pääsee niihin niin niitä voi kostealla pyyhkiä. Laitan kuvan lakatusta työstä kunhan saan sen seinälle roikkumaan. |
Naulakkoon tarvitsee laittaa taakse naulat tai tauluripustimet jotta jollain saa seinään kiinni. Itse pistin naulat jotta on vähän tukevampi.
 |
| Tässä olisi ne leivinuunin pellit. Ylempiin pelleihin jos saisin jollain ketjulla laitettua. Ja tuossa nuo kammottavat pussit roikkuu. Pusseille pussukan kun ompelee niin tarvitsee vain olla hieman tummempi kangas. Uunin läheisyydessä kun kaikki meinaa mustua vaikkei savut tupruttelisikaan suoraan sisään. Laitampa vielä kuvan kun saan sen siihen viriteltyä.
Jos kuulutte facebookkiin, liittykää sellaiseen ryhmään kuin: kierrätys idoita.
Sielä ihmiset vinkkailee kaikkea aika ihanaa ja sieltä bongasin mm. tälläisen: http://katrioikarinen.wix.com/kirjataide
Kaikki jotka tykkäävät vanhasta tyylistä, on tuo aika ihana.
Kirjoistahan on keksitty muitakin aivan ihania idoita ja niistä voi keksiä vaikka mitä ihanaa edelleen.
Itse olen tehnyt kirjoista rasioita. Vanha idea :)
Ja kirjan tekstilehtiä olen käyttänyt jos millon mihinkin askarteluun. Korttiaskartelussa ne ovat ihania.
Tosin kerran kortteja askarrellessani, en ollenkaan katsonut tekstin sisältöä ja sain aikaan aika hienon kortin, kunnes rupesin lukemaan tekstiä... Se oli joku romaani jossa juuri sillä sivulla käsiteltiin jonkun kirjan henkilön syöpää ja kuolemaa. Ei ehkä kenellekkään onnittelu kortiksi soveltuva. :D
Voisin jatkaa jaarittelua ikuisuuksiin niin, ettei kenenkään pylly kestäisi penkissä istumista joten taidan lopettaa tähän, sillä pesueeni kaipailee minua!
Minulla on mielessä ollut myös esitellä ihanaisia kirjojani joita omistan, joista luovuuteni saa aina lisää potkua!
pus pus
Fanny
ps tässä tämä kuva reseptilaatikosta, laitan alle kuvan jonka löysin netistä, josta otin idean ;)
 
Ylempi on siis oma tekemäni.
Jostain syystä en nyt pysty siihen lisäämään kuvatekstiä.
Tapetilla päällystin ja koristelin Tiimarin pahvikoristeilla ja kaluste lakkaa päälle pari kerrosta!
Alempi on nettikaupasta www.colore.fi
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti