Syntymäpäivähuumaa

Haha, otsikko ei ole osuva sillä syntymäpäiväni eivät olleet millään tavalla huumaavat.
Nyt olen taas vuoden vanhempi, enkä tunne olevani yhtään sen ihmeellisempi kuin esimerkiksi kolme päivää sitten. Merkillistä on se, että tänä vuonna ei olisi edes haitannut saatika kiinnostanut vaikka kukaan ei olisi muistanut syntymäpäivinäi. Viimevuonna ehkä hieman hämmästyin. Tänä vuonna olisin voinut sanoa vain, että olen tottunut siihen. ;)

Ehkä sitten kun täytän 60 vuotta, voin pitää hurjat maatamullistavat pileet. Riippuen kuitenkin siitä kuinka elämä on sujunut, onko siinä paljon juhlimista. Ja juhlisin silloin sitä, että olen säilynyt niin pitkälle.

Mutta tämä syntymäpäivä sujui rauhallisissa merkeissä perheen kesken perheystävien kesken metsän laidalla järven rannalla, pikkiriikkisessä mökissä. Se oli erittäin mukavata. Tätä lisää!!

Nyt hullaannuin ja rupesin toden teolla kuuntelemaan joululauluja
(no johan olen tässä AINAKIN kuukauden verran jo kuunnellut, mutta jeS, nyt saa ihan hyvällä omallatunnolla jo kuunnella, tai ainakin huomenna saa alottaa)
 ja niitä hoilaten kidutan puolisoani ja muita kanssatallaajia. Tästä tulikin erittäin hyvä idea joulukalenteriin numero yksi. Vielä en paljasta sitä.
Paljastan kuitenkin sen, että joulukuun ensimmäiset 24 päivää aion pitää blogiani joulukalentreina ja keksin aina jonkun mukavan kuvan/videon/kappaleen/vinkin/tms jokaiselle päivälle.

Tässä on kuitenkin jo esimakua siitä, mitä minun joululauluihin ja artisteihin kuuluu:
Vesa-Matti Loiri <3
http://www.youtube.com/watch?v=jqGgpLVy2vI
http://www.youtube.com/watch?v=sddT7rWDUfU
Elvis <3
http://www.youtube.com/watch?v=ZprKOOmhXss
http://www.youtube.com/watch?v=0CXBN9z3AOw

Synttäripäivän saldo :)
Vielä on muutamia lahjoja mistä kuvaa en nyt valitettavasti jaa, eivätkä ne synttäripäivälleni kerenneetkään..

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3
Pus
Fanny

Kukkuudekuu taas yökukkuu

Ja taas minä valvon täällä. Hyi hyi.
Mutta ihan pakko tulla pälisemään tänne taas, kun iik ja kääk.
Iik mää innostuin vähän sitten muokkailemaan kuvia. Tajusin, osasin, innostuin enkä enää malttanut lopettaa.
Melkein jokainen valokuvani on nyt muokattu. Ja vielä sen tyylisiksi kun MINÄ ITSE haluan ;)
Tästä ei seuraa hyvää. Ja siihen väliin se ääk. Tästä ei seuraa hyvää nimittäin siten, että muokkaan kaikki kuvat ihaniksi, teetän niistä oikeat kuvat ja suurennokset ja canvas taulut. Siitä seuraa, että rahat menee eikä seinillä ole enää tilaa uusille ihanille muokatuille kuville, iiks ja ääks.

Me ei koskaan lähetetty häistä/ristiäisistä kesän jäljiltä kiitos kortteja. Eikä kenellekkään olla annettu mitään hääkuvia. Ja harmitti koska kaikki kuvat meni piloille pullukkapalloiluni ansiosta. Harmittaa edelleen. Ei kuitenkaan ihan niin paljon! Kiitos kuvankäsittelyohjelman. Ei, en osaa muokata itseäni hoikaksi unelmieni mekkoon, mutta osasin muokata siten, että kuvasta uhkuu se tunnelma ja teema mitä olisin halunnut häissäni olevan.
En minä suinkaan valita. Sillä häät olivat meidän <3 Minusta oli ihana, että meistä tuli AVIO puolisoita ja saimme kaikki yhteisen sukunimen. Minusta on ihanaa, että nykyään minua voi, saa ja pitää rouvitella.
Minusta on ihanaa olla naimisissa.
Mutta nyt on tehty kiitos kortit kaikille tiedostoksi koneelle. Vielä ne pitäisi teettää ja sitten lähettää.
Kysympä mieheltäni kun taas törmäämme hereillä ollessamme, että saanko julkaista hääkuvituksemme täällä ;)

Tässä kuitenkin esimakua muokkailuistani ja kaikesta tulevasta. (Tässä blogissa ei varmaan kovin montaa muokkaamatonta kuvaa enää tämän jälkeen näy ;) )

Rakkaat MLP:t joita olen keräillyt kirppareilta, koska vanhat omani (lue: isosiskoni) ponit on hävitetty.
HÄVITETTY!
Snif!

Paras kuva mitä minusta on ikipäivänään otettu (älkää muita kattelkokkaan)

jota ei olisi tarvinut edes muokkailla, mutta pitihän tähänkin tunnelmaa saada ;)

 Kuvanmuokkauksen lisäksi intouduin vaivaamaan ystäväämme kuu-ukkelia. (Google.com).
Kuvahaku ja tällä kertaa hakusanoina oli titter, wink, whisper, eyeful, beauty parade, film fun.
Ja jos näillä jollain sanalla EI löytynyt vanhojen lehtien pin up kansikuvia niin sitten perään pin up tai cover tai vaikka molemmat. Ja voilá, taas on kauneus verkkokalvoilla tanssimassa can can tyttöjen tavoin!

Tässä muutama lempparini, beautiful pics:

Olkaatte hyvät, kauneutta!

Tämän jälkeen ajattelin kertoa teille ja varoittaa aiheesta alkoholin vaikutukset ja sen seuraukset.
Lähinnä ajattelin paneutua aiheeseen KRAPULA. Jos joku EI tiedä mitä se on niin käy lukemassa tämä, toisesta ystävästämme wikipediasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Krapula
Niille jotka eivät jaksa käydä lukemassa wikipedian pitkää antia:
Krapula johtuu suurimmaksi osaksi hermoston yliärtymyksestä. Alkoholi lamaannutaa hermosoluja muun muassa voimistamalla GABA:n estokykyä. Elimistöllä on luonnollinen pyrkimys tasapainoon ja aivot kehittävätkin toleranssin kumotakseen normaalitoimintaa järisyttävän aineen vaikutukset. Toleranssin kasvaessa hermosolut pystyvät toimimaan nopeammin ja alkoholin eli "jarrun" poistuessa elimistöstä aivot käyvät ylikierroksilla. Vieroitusoireet ovat kurjimmillaan, kun lähes kaikki alkoholi on poistunut elimistöstä
Suomeksi sanottuna, kun juot alkoholipitoisia juomia tulet humalaan. Kun humalan alkoholin vaikutus lakkaa ja humalatila poistuu, tulee sinulle huono olo. Suosittelen, että te jotka ette ole kokeilleet, älkää edes kokeilko. Tulette katumaan sitä.

Alkoholin juominen on typerää, eikä se sovi kenellekkään. Tai oikeastaan korjatakseni, humalassa oleminen on typerää, eikä se sovi kenellekkään. Alkoholi on aikuisille, HUOM niille jotka osaavat ottaa kohtuudella, hauska rentoutumiskeino ja mukava piriste illanviettoon.

Avaan nyt asiaa oman kokemuksen pohjalta.
Saatan olla ehkä humalassa toisten, ainakin toisten humalaisten mielestä, hauska, fiksu ja hyvin käyttäytyvä kansalainen. Nyt puhutaan siis kun olen humalassa. Jos seurassa on selväpäisiä/selväjärkisiä, heille saatan olla tylsistyttävä ja kovaääninen pelle. Näin ainakin itse ajattelisin jos olisin humalaisen minäni kanssa liikenteessä selvinpäin. Onneksi tämä ei ole mahdollista. Tai ehkä epäonnekseni.
Humalainen minäni ajattelee olevansa fiksu. Kerron nokkelia huomautuksia nopeasti ja sujuvasti selkeällä puheäänellä. Humalainen minäni ajattelee olevansa hauska. Nokkelat huomautukseni toimivat myös vitseinä sopiviin väleihin. Minulla on hauska vitsi joka tilanteeseen ja osaan nauraa itselleni.
Humalainen minäni ajattelee, että on sopivaa käyttäytymistä huutaa, huudella ja puhua kaikille tuntemattomille, nalkuttaa portsarille ja vitsailla baarimikolle.
Humalainen minäni ajattelee olevansa voittamaton ja väsymätön ikiliikkuja kunnes sänky, sohva tai vaikka lattia tulee vastaan ja esiriput sulkeutuvat. Humalainen minäni väistyy taka-alalle. Yleensä humalainen minäni (jota selväjärkinen minäni kutsuu ääliö minäksi) väistyy minun ollessa unessa, tankkaamassa jaksamista sängyssä tai sohvalla, onneksi harvemmin lattialla. Mutta myös usein on elämäni varrella käynyt niin, että tämä humalainen ääliö minäni on ollut voimissaan ja erittäin hyvinkin paikalla kun esiriput näkökentän edestä taas aukenevat. Sama edellä mainittu ajattelutapa jatkuu.
Kunnes yleensä nukun päiväunet tai humalainen minäni tajuaa pikkuhiljaa luovuttaa.
(Ja selvennättäköön teille kaikille, minä EN juo ikinä seuraavana päivänä lisää.)
Humalaisen minäni pikkuhiljaa hiipiessä pois, pääsee kahleet rikottuaan kellarista telkien takaa vapaaksi taas selväjärkinen minäni.
Selväjärkinen minäni kyllä hyvin ymmärtää ja selvästi muistaa, että humalainen minäni EI ollut hauska, nokkela, viisas tai selkeästi artikuloiva kaveri. Vaan pointittomia juttuja soperteleva, vailla perää länkyttävä, samoja juttuja hokeva kovaääninen pelle. Selvä minäni muistaa selkeästi, kuinka humalainen minäni aloitti jonkun "heitääonhyvä"-jutun joka hiipui puolessa välissä, jatkoi siitä huolimatta tietämättä itse mitä enää puhuu ja lopulta ehkä saattaa myöntää ettei muista mitä oli kertomassa tai sitten ei ja lopettaa täysin kesken. Selvä minäni muistaa varsin selvästi ne kaikki kysyvät katseet joita humalaisen minäni lässytyksen perään sain. Humalainen minäni ei välittänyt vaan jatkoi satalasissa tohottamista. Selvä minäni kärsii siitä. Selvä minäni piehtaroi häpeässä ja tuntee pieniä nauloja ihossaan joka nolosta muistosta. Joka ikisestä todella hienosta tanssi muuvsista parkettien partaveitsenä. Jokaisesta letkautetusta vitsistä joita kukaan ei ymmärtänyt. Jokaisesta tosi hyvästä päähän pistosta... JA jokaisesta tilatusta drinkistä...
Krapulan oireet:
  Krapulan oireita voivat olla erityisesti päänsärky, väsymys, vapina, hikoilu, jano, ripuli ja pahoinvointi. Krapulan voimakkuuteen vaikuttaa nautitun alkoholin määrä. Krapulan voimakkuus ja oireet vaihtelevat yksilöittäin, johtuen muun muassa maksan kapasiteetista hajottaa alkoholia. Elimistön ollessa krapulatilan takia ylikierroksilla tulee raskaita fyysisiä suorituksia aina välttää.
Minä kärsin aina näistä kaikista edellä mainituista.
... Mutta kaikista eniten kärsin seuraavana päivänä aina morkkiksesta:

Fyysisten oireiden ohella voidaan tuntea "moraalista krapulaa", "morkkista" eli katumusta siitä, mitä tuli juopuneena tehtyä. Tutkimusten mukaan jatkuva ja runsas juominen johtaa masennukseen ja muihin mielenterveysongelmiin.

Minä kärsin aina niin hirveästä morkkiksesta seuraavana päivänä. Siitäkin huolimatta, että kaikki olisi mennyt ihan kivasti, suunnitelmien mukaan ja vaikka hauskaa olisi ollut.
Minun henkinen krapulani ei rajoitu ainoastaan siihen, että minua morkkistaisi edellisen illan vitsit ja viisastelut. Minun henkinen krapulani tuntuu seuraavan päivän ajan pelkoina ja suruna.
Huolimatta määrästä minkä juon. Se tunne tuntuu maailmanlopulta. Hui.

Olenkin päättänyt tästä lähin, että EN AIO ENÄÄ JUODA.

Nuoruus vuosina tuli juostua kuppiloissa hurjankin paljon ja juotua useampana päivänä viikossa alkoholia. Aikuistuttuani olen juonut harvemmin. Joskus tosi harvoin ja joskus 1-2 kuukauden välein.
Olen myös vannonut "enjuoenääikinä" mantran kautta ihan yhtä monta kertaa kuin kaikki muutkin.
Minua on siis vaikea ottaa tässä asiassa tosissaan. Minun on vaikea ottaa tässä asiassa itsekkään itseäni tosissaan. Mutta enpäs minä sitä lupaakkaan muille kuin itselleni. Jos joskus vielä päätän juoda itseni humalaan, se olkoon minun päätökseni ja minulle suotu. Nyt olen kuitenkin päättänyt olla juomatta, mahdollisesti enää ikinä. Sillä alkoholinjuominen EI anna minulle mitään. Ei mitään muuta kuin hirveän seuraavan päivän. Yleensä vielä siitäkin seuraavan. MUTTA NYT se on antanut minulle jo 4 hirveää päivää. Join viimeksi lauantaina ja nyt on keskiviikko. Ja join ihan yhtä paljon/vähän kuin monena muunakin kertana kun olen päättänyt juoda itseni humalaan.
Olin tapaamassa ihania chixejä ja hauskaa oli. Mutta luulen, että vielä hauskempaa olisi ollut jos olisin ollut selvin päin. Ainakin hauskempaa olisi ollut seuraavana päivänä ja seuraavien päivien kurjat olot olisivat jääneet tuntematta :D
Tosin minulle tulee krapula tuntemuksia liiallisesta valvomisestakin.
Niin että turha kuskiksi on vinkua, EN AIO SUOSTUA!
Niin ja että olisikin jo aika painua nukkumaan.

Alkoholista ja krapulasta seuraa myös lisää kamalia asioita. Ihana terveellinen hyvä olo elämäntapani menee ihan mönkään. Krapulassa sitä tunkee suuhunsa juuri niitä ruoka-aineita joista jälkikäteen tulee huono olo. Väsymys, kolotukset, paha mieliala, turvotus ynm krempat kehossa ovat tipotiessään kun syö terveellisesti ja oikein. Huonoja ruoka-aineita mässätessä ne kaikki hiipivät takaisin.
YYh :(

Eniten hirvittää tilanteet joihin aion tulevaisuudessa tälläytyä mukaan, joissa humalaisia ihmisiä on varmasti, miten tälläisissä tilanteissa voi olla itse juomatta? Nimittäin eihän KUKAAN voi kestää humalaisia selvinpäin...
Onneksi näitä tilanteita ei kovin usein kuitenkaan ole, koska minulla ei koskaan ole tylsää, siihen on yksi ihana rakas sana: lapset <3 Lapset antavat aina oikean syyn jäädä kotiin, lapset antavat minulle merkityksen <3
Tosin, on äitienkin käytyävä joskus tuulettumassa, mutta jospa tuulettuisin tästä lähin ihan selvinpäin.
Luulen, että alkoholi vain tunkkaistuttaa aivoni vinttipimentoon, eikä suinkaan tuuleta niitä.

Mutta se oli tälläinen krapula saarna. Älkää te aiheuttako itsellenne krapulaa.
Ja muistakaa lapset ja nuoret, te kerkiätte kyllä. Se ei oikeasti ole niin hauskaa, humalassa hilluminen on yliarvostettua!

Bye bye 

good night

sleep tight

<3

<3

Fanny Frizz

ZzZzZz zz zz zz....

Ihania, rakkaita, kauniita turhuuksia!

Vauvan hoitolaukku vaihtui ja sain omaan käyttööni rakastamani tähtikassin.

Tämä uusi kassi on hurmaava, tosin ei tyylillisesti sitä mitä minä ihannoin, mutta saa luvan kelvata tähän tarkoitukseen sillä haluan matkakassikseni hurmaavaakin humaavamman tähtikassin.

Tämä tuli ilmaiseksi mieheni sukulaiselta.

Tämä ihanuuden löysin facebookin nettikirppikseltä UUTENA ja maksoin siitä vähän päälle 20 € ja postit päälle.

Ihana likainen tukka ei ole tässä pääasia vaan nuo korvikset. Nämäkin olen löytänyt joskus FBn kirppikseltä ja maksoin niistä muutaman euron. Nämä olivat kyllä todella huonolaatuiset pinnasta. Pinnassa oli pantterikuviota jäljittelevä musta kuviointi ja harmaa pohja. Päällys tuntui ihmeellisen nihkeältä, mutten ruvennut sitä hinkkaamaan vaan päätin siitä huolimatta laittaa korvaan ja jo korvaan laittaessa pinta hiertyi puhki. Pinnasta tuli ruma ja mustat kuviot jäivät sormiini. En tiedä mitä on tapahtunut ja mitä!?! Mutta en lannistunut vaan otin kynsilakat esiin. Lakkasin pohjan kolmeen kertaan ja toisilla lakoilla kuviot päälle.

Hyvin on pysynyt tähän mennessä, noin kaksi viikkoa ;)

Tämän nyhräsin itselleni viisi päivää sitten. Peilin kautta. Ensimmäinen kerta peilin kautta ja taisimpas haukata aika ison palan ekaksi kerraksi ;)

Ihan hyvähän siitä tuli kuitenkin, mutta voin kertoa, että hiiva*in vaikeaa.

Täytyy parannella kun jaksan alkaa moiseen urakkaan.

Ensimmäinen tatuointini joka oikeasti kuvastaa ja symboloi jotain.

Ensimmäinen tatuointini jonka tein ihan tarkoituksella symboloimaan.

Tytöilleni <3

Pus

Fanny

Väsynyttä ajattelua

Kääk, olen viettänyt aikaa internetissä selaten googlea, pinterestiä ja weheartit:in sivuja.
Olen katsellut niiltä sivuilta kuvia hakusanoilla, rustic chic, shabby chic, rustic, rustic craft ideas, rustic diy, rustic home decor ideas ja rustic western sekä rustic vintage, ainakin näillä.
Ja olen saanut uutta innoistusta sisustamiseen ja oikeastaan.. ..no kaikkeen!!

Ihanaakin ihanampi idea.

Aion tätä ideaa hyödyntää sisustuksessa vielä jotenkin. Se jääkööt kehittymään päähäni...

Minulla on yksi piirakkavuoka jossa on teflon pinnoite, naarmuuntunut teflon pinnoite. Joten ajattelin sen uhrata jollekkin kuvalle. 

Meillä on jo valmiina vanha kartta odottelemassa kehystämistä. Joudunkohan kuitenkin itse kehykset väsäämään..

NÄMÄ ON PAKKO SAADA! Haluun tehdä heti.

Meillä on viinit vähän typerästi nyt pitkin taloa kun ei ole säilytystiloja, tässä nätti idea.

Aivan ihana <3

Minulla ja miehelläni on samanlaiset kummilusikat ja muitakin hopeisia aterimia löytyy. Aion niistä väsätä jonkin moisen sisustustaulun ja tämä on inspiraation lähteeni <3

Ihana kuva, josta aionkin poimia kaikenlaista ideaa lastenhuoneeseen.

Näissähän minä olen vanha tekijä ;)

Mutta en kyllästy ihastelemaan! Ja näitä etiketti purkki/pullo/tölkki koristeita pakko saada lisää paikat pullolleen!

Kunhan saadaan rappukäytävä ja eteinen kesytettyä, aion todellakin tuunata kehykset ja päivittää valokuvat ja ripustella seinään.

LOVEen kaikkea kirjoista tehtyjä juttuja ja näitä voisi väsätä ja tunkea vaikka joka paikkaan. Hmm.. Täytyy taas antaa raksutella ;)

Purkkejahan ei koskaan ole liikaa ;)

Ensi kesää odotellessa <3

Ihana raikas mutta vintage tunnelma.

Haluan!

Tässäpä ihana idea vessan seinälle. Vessapapruille on jo oma karsina, mutta jos pyyhkeet kesytettäisiin tähän kehykseen...

...Nyt väsyttää...

Mutta vielä on viime kertaisen sivun tunnelmiin palattava. 

Selatessani löysin erään kuvan jossa oli kyltti jonka sanoma oli todella viisas!

Tätä pitäisi ihan jokaisen miettiä ja yrittää käyttää omassa elämässään.

Tämä voisi olla omakin ohjenuorani.

Kyltissä luki näin:

Before you speak,

think:

T- is it True?

H- is it Helpful?

I- is it Inspiring?

N- is it Necessary?

K- is it Kind?

Suomeksi: before you speak, think= ENNEN KUIN PUHUT, AJATTELE

THINK = AJATTELE

is it true= onko se totta

is it helpful= onko siitä apua

is it ispiring= onko se inspiroivaa

is it necessary= onko se tarpeellista

is it kind= onko se ystävällistä

Ehkä monta sotaa, ehkä monta riitaa olisi vältetty.

Ehkäpä moni ystävyys suhde olisi pelastettu.

Jos ihmiset olisivat ajatelleet ennen kuin sanovat ne asiat joilla ei oikeasti ole merkitystä.

Mielipiteitä on hyvä olla ja saa olla, mutta niitä ei tarvitse kaikkia tuoda julki kaikille joka paikassa.

Itse olen pohtinut tätä aihetta jo pidemmän aikaa ja se on valjennut minulle parin kuukauden sisällä.

Olen kovasti yrittänyt elää sen mukaan, mutta voi olla, että se on käytännön tasolla ollut vielä hakusessa tajuamattani asiaa. Yritys hyvä kymppi.

Sanoma on selvä, se ei aina onnistu ja se on OK.

Aina ei voi olla täydellinen. Aina ei voi tajuta. Aina ei voi voittaa. Joskus tulee loukattua muita omasta ajattelemattomuudesta. Joskus tulee sanottua sammakoita. Joskus asiat menevät pieleen alussa, joskus lopussa. Joskus epäonnistuu pienesti, joskus suuresti. Joskus menee päin metsää niin että rysähtää.

JA SE ON OK!

Monia asioita, isojakin asioita, on annettu anteeksi ja saadaan anteeksi kun sitä todella pyytää.

Joskus saa epäonnistua. Se tekee meistä ihmisiä. Se tekee meistä yksilöllisiä.

Se miten yritämme töppäilymme hyvittää tai korjata, kertoo meistä ihmisinä.

Jokainen epäonnistuu ja töppäilee joskus. Kukaan ei voi aina miellyttää, ketään.

Silti jokainen meistä, töppäilyinemme, olemme tärkeitä ja uniikkeja juuri niille oikeille ihmisille.

Tässä olisi ihana tapa sanoa se:

Tuosta tuli mieleen, että selaillessani löysin aivan ihania ideoita isänpäivälahjaksi.

Isänpäivä tuli ja meni jo, mutta isän isyyttä voi muistaa myös joululahjassa.

Luulen, että se olisi isä henkilöille mieluista.

Tässä muutama idea isälle ja pari ideaa äidille/mummulle:

Tämä idea on niin ihana, että aion ehdottomasti toteuttaa tämän!!!

Ja teen tästä monta eri versiota ;)

Ja lopuksi, naurahdin koska olen tätä ajatellut selaillessani ihania ihania kuvia netissä.

Olen juurikin ajatellut näin.

Naurahdin, koska luulin, että olen ainoa. Sain hieman vertaistukea, muillekkin on käynyt näin.

BUUUHUUUUUU!

:D

Sitä ei tule ajatelleeksi, ennen kuin se käy omalle kohdalle.

Ja lisäksi voisin pian yhtyä myös lauseeseen I had my wedding before I had lose wight, snif!!

Koska minun häistäni EI kehtaa julkaista yhtään ainoata kuvaa minnekkään koskaan.

Ai niin husp, olenpas tainnut julkaista yhden tänne vertailukohdaksi.

Ihmettelinkin minne kaikki lukijani katosivat ;)

Lukijani ryntäsivät vuosien terapiaan saatuaan traumoja julkaisustani...

...No ei, mutta tosissaan, jokainen morsian haluaa häistään edes yhden kelvollisen kuvan.

Minä haaveilen, että olisi yksi kelvollinen kuva jonka voisi teettää tavallista normi kuvakokoa hieman suuremmaksi, kehystää ja ripustaa seinälle.

Mutta en voi, meillä ei kävisi enää ketään kylässä sen jälkeen.

Nyt nukkumaan ja haaveilemaan RUSTIC SHABBY CHIC WESTERN VINTAGE CARNIVAL wedding kuvasta <3 ;)

ppppst, carnival wedding hakusanalla löytyy mun haaveilu kuvia lisää ;)

Yötä päätä kaunista

Fanny

Huoh...

Väsymystä on ollut ilmassa.
Olen ollut kipeänä ja niin on lapsetkin. Vaikka kukaan ei ole kärsinyt kuumeesta, on puolikuntoisuus silti rankkaa. Ja varsinkin jos on itse kipeä lasten kanssa samaan aikaan. Tarvisi itse unta paljon ja pinna on kireällä ja niin on lapsillakin. Ja lapsetkin tarvitsisivat unta, mutta vauva ei tukkoisuuden takia yöllä kovin hyvin nuku. On se hapenpuute vaan sellaista...

Myös kaksi peräkkäistä viikonloppua armotonta mässäämistä, ovat väsyttäneet.
Ja tehneet huonon fyysisen olon. Ja ehkä vaikuttanut henkiseenkin oloon negatiivisesti.
Noin kaksi viikkoa taas on ollut positiivinen elämäntapa koetuksella.
Jostakin syystä se kamala mörkö, joka on kiusannut minua koko elämäni, on nostanut päätään.
Sen ilkiön yleisimpiä huudahduksia minulle on: "Olet ruma ja huono ihminen!", "Sinusta ei kukaan välitä!", "Kaikki halveksivat sinua!", "Et kelpaa kenellekkään!" ja "Olet epäonnistunut ihminen!".
Aika ilkeää, eikö? Olen niin kyllästynyt kuuntelemaan sitä hirviötä. Olen kyllästynyt olemaan kiusattavana, olen kyllästynyt tuntemaan oloni huonoksi ja tuntemaan syyllisyyttä.
Olen kyllästynyt olemaan toisen pilkan kohteena. Harmi vain, että se mörkö asustelee minussa.
Sitäpäs kun ei kovin helposti saa hengiltä. Se on kivasti kerännyt voimia ja imenyt negatiivisten ihmisten negatiivisen energian itseensä ja käyttää sitä voimaa ja porskuttaa elämäniloisena valloillaan. Välillä väsyttää taistella sitä typerystä vastaan. Enkö minäkin nyt vaan voisi olla ihan tarpeeksi hyvä juuri tälläisenään? Miksi minä en kelpaa itselleni?

Tänään paha olo huipentui siihen, että sain eräältä henkilöltä negatiivista palautetta liittyen tatuointeihin. Viesti oli selvä, tatuoinneissa ei ole mitään järjen häivää, eikä hän hyväksy niitä ollenkaan, eikä minun pitäisi tatuoida ketään koskaan.
Toisaalta tällä asialla ei ole minulle merkitystä. Jokainen saa ajatella ja omata minkälaisia vakaumuksia haluaa. Asia kuitenkin silti harmittaa, varsinkin jos se huonontaa ihmisarvoani. Eikä asiaa auta, että tätä henkilö en voi blokata kokonaan elämästäni pois. Haluaisin kuitenkin, että ihmiset hyväksyisivät minut sellaisena kuin olen.
Ja mieltäni pahoittaa jos jonkun mielestä kauniit kuvat ihossani tekevät minusta jonkun mielestä huonomman ihmisen. Tosin tatuointeja tehdessäni olen ollut hyvin tietoinen siitä, että jotkut ihmiset eivät niitä hyväksy. Mutta, että joku ihminen lähipiirissäni ja sellainen jonka kanssa joudun olemaan tekemisissä. Minä nyt kun en sen kummallisempi ihminen ole kuin kukaan muukaan jolla ei ole tatuointeja. Haluan vain koristella itseäni. Ihan samalla tavalla kuin jotkut haluavat meikata itsensä joka päivä tai jotkut haluavat pitää koruja. ...tai värjätä tukkaa.. tai ottaa lävistyksiä... tai lakata kyntensä... Minun "korujani" vain ei saa pois.
No se siitä. Olen nyt tällä hetkellä vähän liian herkkis.
Ota nainen itseäsi niskasta kiinni!!!
Monen tunnin kollotus helpotti jo onneksi pahimman harmin ja pettymyksen päältä pois.

Olen kuitenkin viikonloppuna tehnyt upeita tatuointeja. Itselleni tein rintaan peilin kautta.
Ensimmäistä kertaa tein peilin kautta ja voin kertoa, että olipahan vaikeaa. Ja uskoa oli koetuksella, että tuleekohan valmista. Tälläinen kuitenkin oli lopputulos.

Ihanan huono kuva, mutta käsitätte idean...

Tämä tatuointi kuvastaa kahta rakasta tyttöäni jotka ovat tehneet elämästäni paremman.
Jotka pitävät jalkani maassa ja ovat ankkurini elämään.
Tämä ei kyllä jää tähän. Lisää on tiedossa. Taidan vaan pitää taas vuoden taukoa, sen verran oli vaikeaa ;) Ja kevyempi kone on jatkossa pakollinen.

Aamulla selkäsärky meinasi jättää minut sänkyyn. Huono asento monen tunnin tatuoimisen aikana verotti osansa. Onneksi selkä parani kun nappasin vahvan särkylääkkeen. Sen lisäksi ranne huutaa apua, koska tatuointikoneeni on niin painava, että hyvä ergonomia on kaukana tästä hommasta.

Puolitoista vuotta noin, oli taukoa tästä rakkaasta harrastuksesta. Syystä, että minä ja tekniset laitteet eivät tulla toimeen. Tekniikka pitää minua tyhmänä ja sitä minä kyllä olenkin mitä teknisiin laitteisiin tulee ;) Mutta sain vähän älliä ja opetusta ja rutkasti itseluottamusta erään ihanan naisen ansiosta <3

Viime viikonloppuna olin jännittävässä tilanteessa. Olin kalenterikuvauksissa poseeraamassa vanhan kauniin moottoripyörän kanssa marraskuun tyttönä. Harmi vain, että kalenteria ei julkaistakkaan.
Tosin voin olla tyytyväinen, sillä kuva ei ollut minusta kovin edustava.
Mutta kokemuksena ihana ja voimaannuttava.

Kamerasta tuli mieleen. Sain järjestelmäkameran lainaksi. Hui!
Nyt pääsen opettelemaan ja testailemaan kuvauksen saloja. Olen haaveillut sellaisesta kauan.
Muutaman otoksen kävin nappaamassa jo tämän illan kuutamosta, mutta vielä en keksinyt miten kuuta kuvataan ;) Haukkasin ehkä aluksi liian ison palan sillä luulen, että kuu ei ole helpoin kuvattava. Valotus asioiden takia. Eikä ne valotus asiatkaan ihan vielä avautuneet ;)
Kuten mainitsin, minä ja tekniset vempaimet ei tulla toimeen.

Sain tänään aivan ihanan miesten 60-luvun kauluspaidan. Kuullostaa ehkä kamalalta, mutta todellisuus oli jotain aivan upeaa. Ja väriltään paita oli tumma mutta kirkas vihreä. Sellainen väri joka sopii minulle. Ah mikä aarre. <3

No jaa, sellaista marinaa tällä kertaa.

Lupaan, että ensi kerralla kun kirjoitan, uhkun iloa ja onnea <3

Pus 

Fanny

Terveelliset elämäntavat kunniaan!

Ah, halloweenin jälkeinen väsymys.

Vaikka kyse olikin lasten bileistä ja alkoholia en ole nauttinut tippaakaan halloweenina enkä sen jälkeisinä päivinä, enkä sitä edeltävinä päivinä tai edes viikkoina pitkiin aikoihin, oli silti aamulla krapula. 

Siis sunnuntaina. 

Ja nyt järkyttävä väsymys jatkuu ja jatkuu ja lösö laiska sohvaperuna olo. Siksi en ole pariin päivään päivitellyt blogiakaan. Ei ole ollut mitään kerrottavaa. Ellei joku olisi halunnut kuulla kuinka hauskaa onkaan maata sohvan pohjalla, mitä sieltä näkyy ja kuinka pitkään olisin jaksanut nukkua sinä ja sinä päivänä.

Ja syytän tästä kaikesta sokeria!

Ja rankkaaa juhlimista!

Mutta ennen kaikkea sokeria. Kaksi kuukautta sokerittomalla ruokavaliolla, teki minusta pirteän, superjaksavan joka oli pitkäpinnaisempi ja iloisempi äiti. Reippaampi kotihommissa myös.

Nyt kun Halloween juhlissa tuli syötyä aika monta annosta makaronia ja aika monta palaa kakkua ja monen monta muffinssia, ei sokerittomuudesta ollut tietokaan. Tämän lisäksi vesi unohtui täysin.

Mätin itseni täyteen herkkuja ja vielä seuraavanakin päivänä ja sitä seuraavana.

Ollaan siis jo maanantaissa! "Hyvänen aika!", ajattelin, "Nyt nainen jotain rajaa!".

Sitten söin ison annoksen jäätelöä ja ajattelin, että yhden päivän sijaan kolmeksi rötväyspäiväksi venynyt mässäily saa luvan riittää. Nyt palataan ruotuun!

Helppoa se ei ole, koska sokerin makuun pääsee vaikka sekuntissa, mutta siitä eroon ei pääse koskaan.

Olen sokeristi = sokeriholisti. Taidan olla myös suolisti = suolaholisti.

Puntarissa en uskalla edes käydä.

Katsotaan parin päivän päästä sitten...

Sen sijaan uskaltauduin kahvakuulaan eilen.

Kiva illalla pimeässä märässä ulkona kuulailla.

Tunsin itseni taas kerran aivan norsuksi posliinikaupassa. Tai pikemminkin virtahevolta aerobic-tunnilla.

Tämän tunteen takia VIHASIN yläasteen liikuntatunteja.

Vaikkakin olin hoikka nuorena, olen silti aina ollut kookas, ainakin ikäisiini verrattuna peruskoulussa.

Ja naiseksi. Ja yläasteella jos et ollut siro, etkä luiseva, etkä sulava liikkeinen ja muistuttanut askelluksessa kissaa, olit sotanorsu. Tai vähintäänkin epäsuosittu.

Ja ne sulavaliikkeiset ja liikunnassa parhaimmistoa edustavat tytöt saivat aina valita joukkuetoverinsa.

Ja guess kuka oli viimeisenä valittujen joukossa. En aina ollut viimeinen, usein olin toiseksi viimeinen.

Voi sitä raukkaa joka viimeiseksi valitaan.

Yläasteen liikuntatunnit eivät olleet itsetuntoa nostattavia.

Pahimmillaan ne liikuntatunnit ovat voineet vaikuttaa jonkun nuoren kasvavan naisen itsetuntoon murskaavalla tavalla.

Koska koin liikuntatunnit vastenmielisinä, enkä suinkaan kannustavina, pyrin välttelemään liikuntaan osallistumista. Minulla ei ollut ikinä liikuntavaatteita, harvoin edes vaivauduin pukuhuoneeseen, ikinä en suihkuun vaikka liikuntatunti olisi ollut keskellä päivää.

Me olimme röökillä, usein jos opettaja ei nähnyt. Se oli vaihtoehto sille, että olisi tuntenut huonommuutta epäonnistumisissa liikunnassa. Tunsin onnistumista röökaamisessa!

Kuinka ihanan fiksua.

...mutta kahvakuulaan. Nyt vaikka tunsin olevani hippo aerobicissa, olin silti hyvällä mielellä. Osasin nauraa itselleni, eikä kukaan muu nauranut minulle, ainakaan pahalla. Tai sitten en ollut huomaavinani sitä.

Ehkä muut keskittyivät omaan suoritukseensa enemmän kuin siihen miltä minä saattaisin näyttää.

Ihmiset olisivat kuolleet sukupuuttoon mikäli teini-ikä olisi aikuisiän paikalla. Tai joillakinhan se jää päälle. Onneksi kuitenkin suurin osa ihmisistä edes joissain asioissa viisastuvat, kun ylittävät teini-ikäisyyden.

Edelleen väsyttää. Aamut ovat olleet takkuisia viikonlopun jälkeen ja päivälläkin hereillä oleminen on tuskaa.

Onko pakko syödä herkkuja jos ei halua? Kuinka niistä voi kieltäytyä jos on juhlat?

Aikaisemmin en malttanut odottaa joulua, nyt pelkään sen tuloa!

Jouluna kuuluu syödä suklaata. Jouluna kuuluu syödä taatelikakkua ja jouluun kuuluu ihana juustokakku. Jouluun kuuluu luumurahka ja jouluna kuuluu kaataa suoraan suuhun sokeria purkista. Siirappia, hunajaa...

Ääh, nyt taitaa vain puhua se nälkäinen sokeripeikko minussa joka sai voimia huuteluunsa viikonlopusta.

Kirveet esiin! Syön jouluna pari palaa kinkkua ja thats it! AS IF! Yritän kuitenkin.

Nyt loppuvuosi on niin täynnä tohinaa ja jännittäviä tapahtumia täynnä, että sokeripeikko varmasti yrittää iskeä kyntensä kiinni mun pehvaan. Katsotaan vuoden lopulla kuinka mun on käynyt.

Jokaiselle viikonlopulle on jotakin ja välillä vähän viikollekkin.

Kaikkea jännittävää ja ihanaa.

Ai niin ja herkuttelusta meni maha sekaisin ja oksetti!

Järkyttävää, luulen että olin pari päivää sokeri humalassa ja sitten tuli sokerista krapula.

Nyt vaatteiden tuunauksen kimppuun kun vauva toivottavasti vielä pari minutia nukkuu ;)

Pus 

Fanny

Väriä elämään kantapään kautta

Hiphei!

Puhuin halustani saada väriä elämään ja varsinkn sisustukseen.

Ostin joskus vuosi sitten tälläiset kirjaimet Löytötexistä, ah siitä niin ihanasta rompekaupasta.

Nämä olivat kaikki valkoisia.

Ylempi Love on vain koriste ja alemmat HOME kirjaimet ovat olleet naulakoita.

No minä tyttö ruuvasin ipustimet ja koukut pois jotta sain niistäkin ihan vain koristeet.

Ja siihen väriin.... Värittämiseen.... Minulla on proMarker tussit käytössä ja viisaana ajattelin, että hienolta näyttäisi nämä valkoiset kirjaimet tussilla maalattuina kaksiväriseksi.

No äly hoi älä jätä, eihän siitä mitään tullut. Rajat jäi niin värien välille kuin väriin. Eikä mitään ollut tehtävissä.

Blenderi ei toiminut niinkuin paperilla..

Nukuin yön yli ja pohdiskelin kirjainten pelastusta koska kumittaminenkaan ei enää ollut mahdollista.

Keksin!

Liiimasin Jokaisen kirjaimen päälle uuden joko teksti- tai nuottipaperin.

Sitten otin puuvärikynät ja rupesin värittämään reunoista häivyttäen keskelle.

Sitten vielä reunat kävin läpi tussilla.

Ja ihanat niistä minusta tuli.

Tuossa hyllyssä kun on lasipurkkeja joissa on valkoisia kansia niin ajattelin ne värittää vain sisällöllä ;)

Täytyy joku päivä väsätä itse kaikenvärisiä vaahtokarkkeja.

Kyllä, ihan itse.

Joskus kokeilin lehdestä löydetyllä reseptillä.

No resepti hukkui mutta niitähän on netti pullollaan. Käyttäkäämme siis taas ystävämme googlen apua.

Minullakin on maku lehtiä vino pino, en raaski heittää niitä pois, mutten kyllä jaksa niitä selaillakkaan ;)

Koska on internet!

http://www.maku.fi/resepti/vaahtokarkit#axzz2jU1SQdCm

Täältä löytyy yksi hyvä resepti!

Ja vaahtokarkit voi värjätä elintarvikeväreillä minkä värisiksi tahtoo.

Postissa saapui pari päivää sitten tämä ihanuus. Tämä on kuin minun ihoni. Tai osa siitä. 

Ja lisää tulee, kunhan kerkiää ;)

Tässä pieni vihje tulevasta ja värimaailmasta seuraavassa tatuoinnissa joka jatkaa kättäni.

Halloween bileistä joita tänään vietimme...

muumio

spiderman

pikkunoita

Oli aivan loistavat bileet, nyt hirveä siivo ja väsy.

Hyvää yötä

Kirpuille työtä <3

Fanny