Translate

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Kukkuudekuu taas yökukkuu

Ja taas minä valvon täällä. Hyi hyi.
Mutta ihan pakko tulla pälisemään tänne taas, kun iik ja kääk.
Iik mää innostuin vähän sitten muokkailemaan kuvia. Tajusin, osasin, innostuin enkä enää malttanut lopettaa.
Melkein jokainen valokuvani on nyt muokattu. Ja vielä sen tyylisiksi kun MINÄ ITSE haluan ;)
Tästä ei seuraa hyvää. Ja siihen väliin se ääk. Tästä ei seuraa hyvää nimittäin siten, että muokkaan kaikki kuvat ihaniksi, teetän niistä oikeat kuvat ja suurennokset ja canvas taulut. Siitä seuraa, että rahat menee eikä seinillä ole enää tilaa uusille ihanille muokatuille kuville, iiks ja ääks.

Me ei koskaan lähetetty häistä/ristiäisistä kesän jäljiltä kiitos kortteja. Eikä kenellekkään olla annettu mitään hääkuvia. Ja harmitti koska kaikki kuvat meni piloille pullukkapalloiluni ansiosta. Harmittaa edelleen. Ei kuitenkaan ihan niin paljon! Kiitos kuvankäsittelyohjelman. Ei, en osaa muokata itseäni hoikaksi unelmieni mekkoon, mutta osasin muokata siten, että kuvasta uhkuu se tunnelma ja teema mitä olisin halunnut häissäni olevan.
En minä suinkaan valita. Sillä häät olivat meidän <3 Minusta oli ihana, että meistä tuli AVIO puolisoita ja saimme kaikki yhteisen sukunimen. Minusta on ihanaa, että nykyään minua voi, saa ja pitää rouvitella.
Minusta on ihanaa olla naimisissa.
Mutta nyt on tehty kiitos kortit kaikille tiedostoksi koneelle. Vielä ne pitäisi teettää ja sitten lähettää.
Kysympä mieheltäni kun taas törmäämme hereillä ollessamme, että saanko julkaista hääkuvituksemme täällä ;)

Tässä kuitenkin esimakua muokkailuistani ja kaikesta tulevasta. (Tässä blogissa ei varmaan kovin montaa muokkaamatonta kuvaa enää tämän jälkeen näy ;) )

Rakkaat MLP:t joita olen keräillyt kirppareilta, koska vanhat omani (lue: isosiskoni) ponit on hävitetty.
HÄVITETTY!
Snif!

Paras kuva mitä minusta on ikipäivänään otettu (älkää muita kattelkokkaan)
jota ei olisi tarvinut edes muokkailla, mutta pitihän tähänkin tunnelmaa saada ;)


 Kuvanmuokkauksen lisäksi intouduin vaivaamaan ystäväämme kuu-ukkelia. (Google.com).
Kuvahaku ja tällä kertaa hakusanoina oli titter, wink, whisper, eyeful, beauty parade, film fun.
Ja jos näillä jollain sanalla EI löytynyt vanhojen lehtien pin up kansikuvia niin sitten perään pin up tai cover tai vaikka molemmat. Ja voilá, taas on kauneus verkkokalvoilla tanssimassa can can tyttöjen tavoin!

Tässä muutama lempparini, beautiful pics:





Olkaatte hyvät, kauneutta!

Tämän jälkeen ajattelin kertoa teille ja varoittaa aiheesta alkoholin vaikutukset ja sen seuraukset.
Lähinnä ajattelin paneutua aiheeseen KRAPULA. Jos joku EI tiedä mitä se on niin käy lukemassa tämä, toisesta ystävästämme wikipediasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Krapula
Niille jotka eivät jaksa käydä lukemassa wikipedian pitkää antia:
Krapula johtuu suurimmaksi osaksi hermoston yliärtymyksestä. Alkoholi lamaannutaa hermosoluja muun muassa voimistamalla GABA:n estokykyä. Elimistöllä on luonnollinen pyrkimys tasapainoon ja aivot kehittävätkin toleranssin kumotakseen normaalitoimintaa järisyttävän aineen vaikutukset. Toleranssin kasvaessa hermosolut pystyvät toimimaan nopeammin ja alkoholin eli "jarrun" poistuessa elimistöstä aivot käyvät ylikierroksilla. Vieroitusoireet ovat kurjimmillaan, kun lähes kaikki alkoholi on poistunut elimistöstä
Suomeksi sanottuna, kun juot alkoholipitoisia juomia tulet humalaan. Kun humalan alkoholin vaikutus lakkaa ja humalatila poistuu, tulee sinulle huono olo. Suosittelen, että te jotka ette ole kokeilleet, älkää edes kokeilko. Tulette katumaan sitä.

Alkoholin juominen on typerää, eikä se sovi kenellekkään. Tai oikeastaan korjatakseni, humalassa oleminen on typerää, eikä se sovi kenellekkään. Alkoholi on aikuisille, HUOM niille jotka osaavat ottaa kohtuudella, hauska rentoutumiskeino ja mukava piriste illanviettoon.

Avaan nyt asiaa oman kokemuksen pohjalta.
Saatan olla ehkä humalassa toisten, ainakin toisten humalaisten mielestä, hauska, fiksu ja hyvin käyttäytyvä kansalainen. Nyt puhutaan siis kun olen humalassa. Jos seurassa on selväpäisiä/selväjärkisiä, heille saatan olla tylsistyttävä ja kovaääninen pelle. Näin ainakin itse ajattelisin jos olisin humalaisen minäni kanssa liikenteessä selvinpäin. Onneksi tämä ei ole mahdollista. Tai ehkä epäonnekseni.
Humalainen minäni ajattelee olevansa fiksu. Kerron nokkelia huomautuksia nopeasti ja sujuvasti selkeällä puheäänellä. Humalainen minäni ajattelee olevansa hauska. Nokkelat huomautukseni toimivat myös vitseinä sopiviin väleihin. Minulla on hauska vitsi joka tilanteeseen ja osaan nauraa itselleni.
Humalainen minäni ajattelee, että on sopivaa käyttäytymistä huutaa, huudella ja puhua kaikille tuntemattomille, nalkuttaa portsarille ja vitsailla baarimikolle.
Humalainen minäni ajattelee olevansa voittamaton ja väsymätön ikiliikkuja kunnes sänky, sohva tai vaikka lattia tulee vastaan ja esiriput sulkeutuvat. Humalainen minäni väistyy taka-alalle. Yleensä humalainen minäni (jota selväjärkinen minäni kutsuu ääliö minäksi) väistyy minun ollessa unessa, tankkaamassa jaksamista sängyssä tai sohvalla, onneksi harvemmin lattialla. Mutta myös usein on elämäni varrella käynyt niin, että tämä humalainen ääliö minäni on ollut voimissaan ja erittäin hyvinkin paikalla kun esiriput näkökentän edestä taas aukenevat. Sama edellä mainittu ajattelutapa jatkuu.
Kunnes yleensä nukun päiväunet tai humalainen minäni tajuaa pikkuhiljaa luovuttaa.
(Ja selvennättäköön teille kaikille, minä EN juo ikinä seuraavana päivänä lisää.)
Humalaisen minäni pikkuhiljaa hiipiessä pois, pääsee kahleet rikottuaan kellarista telkien takaa vapaaksi taas selväjärkinen minäni.
Selväjärkinen minäni kyllä hyvin ymmärtää ja selvästi muistaa, että humalainen minäni EI ollut hauska, nokkela, viisas tai selkeästi artikuloiva kaveri. Vaan pointittomia juttuja soperteleva, vailla perää länkyttävä, samoja juttuja hokeva kovaääninen pelle. Selvä minäni muistaa selkeästi, kuinka humalainen minäni aloitti jonkun "heitääonhyvä"-jutun joka hiipui puolessa välissä, jatkoi siitä huolimatta tietämättä itse mitä enää puhuu ja lopulta ehkä saattaa myöntää ettei muista mitä oli kertomassa tai sitten ei ja lopettaa täysin kesken. Selvä minäni muistaa varsin selvästi ne kaikki kysyvät katseet joita humalaisen minäni lässytyksen perään sain. Humalainen minäni ei välittänyt vaan jatkoi satalasissa tohottamista. Selvä minäni kärsii siitä. Selvä minäni piehtaroi häpeässä ja tuntee pieniä nauloja ihossaan joka nolosta muistosta. Joka ikisestä todella hienosta tanssi muuvsista parkettien partaveitsenä. Jokaisesta letkautetusta vitsistä joita kukaan ei ymmärtänyt. Jokaisesta tosi hyvästä päähän pistosta... JA jokaisesta tilatusta drinkistä...
Krapulan oireet:
  Krapulan oireita voivat olla erityisesti päänsärky, väsymys, vapina, hikoilu, jano, ripuli ja pahoinvointi. Krapulan voimakkuuteen vaikuttaa nautitun alkoholin määrä. Krapulan voimakkuus ja oireet vaihtelevat yksilöittäin, johtuen muun muassa maksan kapasiteetista hajottaa alkoholia. Elimistön ollessa krapulatilan takia ylikierroksilla tulee raskaita fyysisiä suorituksia aina välttää.
Minä kärsin aina näistä kaikista edellä mainituista.
... Mutta kaikista eniten kärsin seuraavana päivänä aina morkkiksesta:
Fyysisten oireiden ohella voidaan tuntea "moraalista krapulaa", "morkkista" eli katumusta siitä, mitä tuli juopuneena tehtyä. Tutkimusten mukaan jatkuva ja runsas juominen johtaa masennukseen ja muihin mielenterveysongelmiin.
Minä kärsin aina niin hirveästä morkkiksesta seuraavana päivänä. Siitäkin huolimatta, että kaikki olisi mennyt ihan kivasti, suunnitelmien mukaan ja vaikka hauskaa olisi ollut.
Minun henkinen krapulani ei rajoitu ainoastaan siihen, että minua morkkistaisi edellisen illan vitsit ja viisastelut. Minun henkinen krapulani tuntuu seuraavan päivän ajan pelkoina ja suruna.
Huolimatta määrästä minkä juon. Se tunne tuntuu maailmanlopulta. Hui.

Olenkin päättänyt tästä lähin, että EN AIO ENÄÄ JUODA.

Nuoruus vuosina tuli juostua kuppiloissa hurjankin paljon ja juotua useampana päivänä viikossa alkoholia. Aikuistuttuani olen juonut harvemmin. Joskus tosi harvoin ja joskus 1-2 kuukauden välein.
Olen myös vannonut "enjuoenääikinä" mantran kautta ihan yhtä monta kertaa kuin kaikki muutkin.
Minua on siis vaikea ottaa tässä asiassa tosissaan. Minun on vaikea ottaa tässä asiassa itsekkään itseäni tosissaan. Mutta enpäs minä sitä lupaakkaan muille kuin itselleni. Jos joskus vielä päätän juoda itseni humalaan, se olkoon minun päätökseni ja minulle suotu. Nyt olen kuitenkin päättänyt olla juomatta, mahdollisesti enää ikinä. Sillä alkoholinjuominen EI anna minulle mitään. Ei mitään muuta kuin hirveän seuraavan päivän. Yleensä vielä siitäkin seuraavan. MUTTA NYT se on antanut minulle jo 4 hirveää päivää. Join viimeksi lauantaina ja nyt on keskiviikko. Ja join ihan yhtä paljon/vähän kuin monena muunakin kertana kun olen päättänyt juoda itseni humalaan.
Olin tapaamassa ihania chixejä ja hauskaa oli. Mutta luulen, että vielä hauskempaa olisi ollut jos olisin ollut selvin päin. Ainakin hauskempaa olisi ollut seuraavana päivänä ja seuraavien päivien kurjat olot olisivat jääneet tuntematta :D
Tosin minulle tulee krapula tuntemuksia liiallisesta valvomisestakin.
Niin että turha kuskiksi on vinkua, EN AIO SUOSTUA!
Niin ja että olisikin jo aika painua nukkumaan.

Alkoholista ja krapulasta seuraa myös lisää kamalia asioita. Ihana terveellinen hyvä olo elämäntapani menee ihan mönkään. Krapulassa sitä tunkee suuhunsa juuri niitä ruoka-aineita joista jälkikäteen tulee huono olo. Väsymys, kolotukset, paha mieliala, turvotus ynm krempat kehossa ovat tipotiessään kun syö terveellisesti ja oikein. Huonoja ruoka-aineita mässätessä ne kaikki hiipivät takaisin.
YYh :(

Eniten hirvittää tilanteet joihin aion tulevaisuudessa tälläytyä mukaan, joissa humalaisia ihmisiä on varmasti, miten tälläisissä tilanteissa voi olla itse juomatta? Nimittäin eihän KUKAAN voi kestää humalaisia selvinpäin...
Onneksi näitä tilanteita ei kovin usein kuitenkaan ole, koska minulla ei koskaan ole tylsää, siihen on yksi ihana rakas sana: lapset <3 Lapset antavat aina oikean syyn jäädä kotiin, lapset antavat minulle merkityksen <3
Tosin, on äitienkin käytyävä joskus tuulettumassa, mutta jospa tuulettuisin tästä lähin ihan selvinpäin.
Luulen, että alkoholi vain tunkkaistuttaa aivoni vinttipimentoon, eikä suinkaan tuuleta niitä.

Mutta se oli tälläinen krapula saarna. Älkää te aiheuttako itsellenne krapulaa.
Ja muistakaa lapset ja nuoret, te kerkiätte kyllä. Se ei oikeasti ole niin hauskaa, humalassa hilluminen on yliarvostettua!

Bye bye 
good night
sleep tight
<3
<3
Fanny Frizz

ZzZzZz zz zz zz....

2 kommenttia:

  1. Kyllä, juuri näin. Itse lopetin juomisen kaksivuotta sitten, enkä perjaatteessakaan ole ottanut tipan tippaa! Enkä halua. Ihan siitä syystä että en vain tarvitse alkoholia mihinkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos oltais nyt facebookissa niin painaisin tykkää painiketta ;)
      Like, like

      Poista